Kuvan ZEN

Tämä on alustava sivu ymmärryksestä ja kyvystä aloittaa kuvan tajuaminen ja ehkä joskus kuvan tekeminenkin.


Valokuvaus on välineriippumaton, havaintokeskeinen toimintamuoto.
Laite on triviaa, ajatus kuvasta ennenkuin näet sen myöhemmin valmiina, on ratkaisevaa.

Näen ja olen olemassa. Mitä minimalistisemmin ja rehellisemmin näen, sitä lähempänä puhdasta ilmaisua olen.
Valokuva on vertaillessaan vahva. Metafora kuvassa saa katsojasi ajattelemaan.

Ainoa oleellinen asia on katsoja, hän joka janoaa oivaltaa ja nähdä tekee sen kuviesi kautta.
Valokuvaus, kuten kuvataidekin, on ihmisiä varten. Valokuvaa ei ole tarkoitettu elitistiseksi tavaksi taltioida tekojesi summa pimeään arkistokaappiin.

Valokuva on demokraattinen ilmaisutapa, sääli että vain hyvin harva uskaltaa olla piittaamatta massojen diktatuurista.

Jos olet sokea, etkä näe -- sinun on vaikeaa olla edes keskikertainen 
kuvantekijä. Voit olla sokea, vaikka näkökykysi olisi erinomainen.
Tullaksesi valokuvaajaksi tai taiteilijaksi et tarvitse aluksi mitään välineitä. Mene ulos ja ala ahmia. Ahmi tuossa alla ensin vuosi. Jos ymmärrät mistä alakuvassa on kyse, sinulla on ehkä mahdollisuus ja jos teet vuoden samanlaisia sinulle on hiukan suurempi mahdollisuus edetä.



Journalismissä kuvan ZEN on sama kuin kuvaajan moraali laajemmin. Voit näyttää vääryyttä oikein tai vääryyttä väärin tai voit näyttää oikeaa väärin.
Alla oleva -vanha opetukseeni- liittyvä kuva kertoo tekstin ja kuvan yhdistämisen moraalittomuudesta.
Kun kuvaaja tietää, että on haettava negatio - hän ammattilaisena sen hakee.
Se on osa ammattitaitoa, mutta ei osoita korkeaa moraalia.
Jokainen ammattilainen tietää, että silmälasien käyttäjä joskus hieraisee väsyneitä silmiään. Sillä ei ole mitään tekemistä surun kanssa. Silloin moraalittoman kuvaajan kamera laulaa, sama palkka.




Ei kommentteja: