Dekonstruktiivinen dekadenssi kulminoituu kuvan prekambrisessa konnotaatiossa, kuvan konteksti on sekulääri julistus, jossa verifiointi tapahtuu unelman ja unelmattomuuden ikuisessa, lähes uniikissa konfliktissä.
Syväluotaava fisteli paisuu karvaisessa munkissa yli äyräiden kohti Teurastamo 5:den semanttista veistä ja semioottista iskua objektin lapaluiden väliin kohti lampaanviulua, jonka laulu sammuu viimeiseen määkäisyyn hetkeä ennen totaalia anus mundia.
