sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Patricia Seppälä ja apurahat ( vitutus)


Hain alkuvuodesta apurahaa. Toisen kerran elämässäni ja samaan aiheeseen. Hain apurahaa lehtikuvauksen oppikirjan kirjoittamiseen. Sellaista ei Suomessa ole tehty koskaan ja maailmallakin vain kaksi kertaa (mm. Kenneth Kobre). Luulen, että olen ainoa tässä maassa, joka sen pystyy tekemään. Paljon sanottu. OK. Katso koulutustaustaani tässä.-
Hain apurahaa Patricia Seppälän säätiöltä.-
Patricia Seppälä johti Lehtikuva Oy:tä ja lähetti minut yhä uudestaan kuvaamaan sotaa ja kriisejä. (kunnes murruin). Kun olin Afganistanissa - hän oli sanonut EPU:n kokouksessa Bryselissä - että nyt hänellä on mahdollisuus saada Lehtikuvaan sankarivainaja!
Seppälässä oli kaksi puolta, toisaalta en ikinä olisi päässyt ilman häntä siihen kansainvälisesti kuuluisan kriisi- ja urheilukuvaajan asemaan ( mm. kolme kertaa IOPP), jossa leijuin 7 vuotta. Toisaalta sain maksaa siitä PTSD:nä, joka ei parane koskaan ja jonka hoitokulut - eli terapian ja lääkkeet olen saanut maksaa itse.
Viimeiset hetkemme yhdessä hän käytti yritykseen murtaa minut, koska en suostunut toimimaan haluamallaan tavalla tietyissä yhteyksissä. Lopulta en jaksanut, vaan siirryin AP:lle Pressfotoon.
 

Sainko siis ap
urahan, jota hain myös voidakseni ostaa omia kuviani ao oppikirjaan........?
EN tietenkään.
Haenko vielä?
EN tietenkään, kaksi nöyryytystä riittää.
Alla saajat.
SIC.
-
PostScriptum: Pyysin myös STT-Lehtikuvasta negojani katsottavaksi - että voisin tehdä sotakuvistani retrospektiivin. En saanut, sain vain nöyryyttävän vihaisen vastauksen. Nyt eräs sieltä poispotkittu kertoo nähneensä LK:N pihalla valtavan määrän mv negatiivejä - jotka olivat lähdössä kaatopaikalle. SJL:n neuvottelut Museoviraston kanssa ovat käynnissä neljättä vuotta --- että saisin katsoa Pressfoton negojani. Ei mitään toistaiseksi. Tässä maassa koohotetaan paljon kuvajournalimista ja sen säilyttämisestä - mutta sceneen sopimattomilla rehellisillä/totta puhuvilla kuvaajilla ei ole mitään arvoa tai merkitystä.
Vain sopivat ja mielistelevät merkitsevät. Keskustelua alalla ei ole. Maamme lehtikuvaus elää kuolemankouristuksissaan mutta  kuplan sisällä kuvitellaan, että kuvajournalismi on voimissaan..
samalla kun joka vuosi ammattilaisia lentää ulos ovista ja ikkunoista lehtitaloissa ja toimittajat ja ilmaisamatöörit kuvaavat karmea skeidaa lehtiin.