perjantai 24. helmikuuta 2017

Kerranvielä elokuva-arvosteluista

Kirjoitin aiemmin miten vähän elokuvien visuaalisuudesta kirjoitetaan sanomalehtien arvioissa ja arvosteluissa.Tässä kuvallinen veto, josta näkyy mittakaavan kera, miten pieni osuus elokuvien kuvista kertovaa tekstiä on HS elokuva-aukeamalla - ja tämänkin on paljon. Keltainen korostusväri ja punainen raami.



Väitän, että sekä suomalaisen elokuvan rutikuivuus visuaalisesti ja elokuva-arvostelujen kuvaton perinne on samaa ikonoklastisuutta joka ajaa maamme kuvajournalismin ja valokuvauksen hautaan.
-
Ja rutikuivuuteen lisää:
Keskustelun kieltäminen kaikin keinoin.
Yhtenä esimerkkinä vaikkapa Johannes Romppanen, joka pudotti minut Creative Mornings puhujalistalta, kun joku hölmöyksissään halusi sinne erillaisen puhujan. Erilainen ajatusmaailma ja kriittisyys on myrkkyä nomenklaturalle.