Suomalaisessa lehdessä oleva eloarvostelu ei mainitse kuvia.
Elokuvasta ei maassamme kirjoiteta. Tässä mukana reprottuna leike HS:stä. Arvostelussa ei sanallakaan käsitellä kohde-elokuvan visuaalisuutta. Joissain arvosteluissa saattaa olla rivi tai kaksi siitä, miten ohjaajan! kameramies tai ohjaajan! ( huomaa genetiivi) kuvaaja on tehnyt värien ja kuvakulmien suhteen hienoa jälkeä….sehän ei tarkoita yhtään mitään. Tässä samalla indisio suomalaisesta kuvavihamielisyydestä ja erityisesti toimittajien osaamattomuudesta ja tietämättömyydestä.
-
Elokuva on sarja stillkuvia.
Nämä kuvat kuvataan ja esitetään seuraavilla nopeuksilla.
18 fps, joka oli aikanaan kaitafilmin ja joskus myös 16 millisen elokuvan nopeus. Nykyisin 24 tai 23,9 fps ovat yleisiä nopeuksia. Voidaan myös kuvata videolla nopeuksia 30 ja 60.
Usein säästösyistä 16 millinen levitetään 35 milliseksi. Yleisin tapa lienee kuvata joko digille, tai kuvata 35 milliselle analogiselle materiaalille. Kuvattessa digille on joskus tapana upottaa jälkikäsittelyssä raemaski eli ajaa dataan mukaan analogista raetta jäljittelevä filtteri, joka saa digin elottoman pinnan filmin rakeen kaltaiseksi.
-
-
Ääneen en tässä puutu - se on osaamisalueeni ulkopuolella-, kustannussyistä ääni on usein 100% ääni eli tallennettu lopullista versiota varten jo paikalla. Vaikkapa USA:ssa tehdään usein jälkiääni. Suomalainen replikointi on enimmäkseen heikkotasoista ja luonnottoman tuntuista mukapuhekieltä, hyvin vaivaannuttavaa. Äänestä on monesti vaikea saada selvää ja repliikki menee sohjoksi.
Kuvasuhde on tärkeä.
Usein se jo on 16/9 ja jokainen ammattilainen tietää, että kuvasuhteen muuttuessa pitemmäksi ( 4/3:sta 16/9:n ) tulee framen laitojen täyttäminen hankalaksi. Valitettavasti ohjaaja valitsee usein kuvan ja kuvaaja toteuttaa, mittaa valot ja ohjaa focus pulleria. Mutta ohjaajilla on heikko kuvan rakenteen perusteiden koulutus. Tämä näkyy tuotannoissa ja kuitenkaan siitä eivät arvostelijat kirjoita, koska … he eivät osaa, eivätkä näe suorakaiteen massoittelun ongelmia.
Oireellista on, että stillkuvaajan materiaali on elokuvan websivulla 1/1 neliönä.
-
Peruskamaa ovat valaisuvirheet.
Suomalaisissa tuotannoissa näkee usein, miten valo vaeltaa kiiltävissä pinnoissa näyttelijän ( kasvoillakin) muuttaessa paikkaa - kun kamera liikkuu. Valon hotspot saattaa kääntyä kiiltävän oven tai ikkunan peilatessa, mikä on kamalan näköistä. Suurin osa kohtauksista valaistaan spoteilla, vaikka ei tarvitsisi. Nykykamerat pystyvät matalavaloproduktioihin, Barry Lyndonissa se tehtiin jo kymmeniä vuosia sitten kynttilän valossa.Varjoalueen dynamiikka on ratkaisevasti parantunut, samoin kohinan hallinta
-
Suomalaisissa tuotannoissa näkee usein, miten valo vaeltaa kiiltävissä pinnoissa näyttelijän ( kasvoillakin) muuttaessa paikkaa - kun kamera liikkuu. Valon hotspot saattaa kääntyä kiiltävän oven tai ikkunan peilatessa, mikä on kamalan näköistä. Suurin osa kohtauksista valaistaan spoteilla, vaikka ei tarvitsisi. Nykykamerat pystyvät matalavaloproduktioihin, Barry Lyndonissa se tehtiin jo kymmeniä vuosia sitten kynttilän valossa.Varjoalueen dynamiikka on ratkaisevasti parantunut, samoin kohinan hallinta
-
Kun näyttelijä seisoo 16/9 ruudussa,
hän on kapea tikku ja kummallakin puolella on valtavasti jäsentymätöntä tyhjää. Sitä ei osata täyttää, koska elokuva täällä kuvataan tasoon, kuten useimmat lehtikuvatkin. Tarkoittan, että keskellä kuva-alaa on jokin huomiopiste, esim näyttelijä joka puhuu. Sen tason takana ja edessä ja sivuilla on tila, joka harhauttaa katsomaan. Syntyy hukkaan mennyt katsojan harhailu tasossa. Kun elokuvan visuaalisuus on kunnossa, on kuva-alassa elementtejä, jotka merkitsevät kuvan keskeisen hahmon kannalta edes jotain. usein 16/9 tasossa on käytettävä kolmion kärkien kautta kulkevaa sommittelua, jotta tila täyttyisi.
hän on kapea tikku ja kummallakin puolella on valtavasti jäsentymätöntä tyhjää. Sitä ei osata täyttää, koska elokuva täällä kuvataan tasoon, kuten useimmat lehtikuvatkin. Tarkoittan, että keskellä kuva-alaa on jokin huomiopiste, esim näyttelijä joka puhuu. Sen tason takana ja edessä ja sivuilla on tila, joka harhauttaa katsomaan. Syntyy hukkaan mennyt katsojan harhailu tasossa. Kun elokuvan visuaalisuus on kunnossa, on kuva-alassa elementtejä, jotka merkitsevät kuvan keskeisen hahmon kannalta edes jotain. usein 16/9 tasossa on käytettävä kolmion kärkien kautta kulkevaa sommittelua, jotta tila täyttyisi.
Syvyysterävyyden tai tarkennuspisteen muuttuminen on harvinaista. Focus puller on armoton ammattimies, joka muuttaa tarkennusta liikkeen mukana, mikään autofokus ei siihen pysty luotettavasti ja pumppaamatta. Jostain syystä kotimaisissa tuotannoissa näkee todella harvoin kuvia, joissa merkityksellisestä detaljista siirrytään oleelliseen henkilöön fokusta muuttamalla. Syvyysterävyyden muuttaminen himmentämällä - samalla valotus säilyttäen staattisena, on näköjään unohtunut kokonaan.
Ao. elokuvan stillkuvamateriaali on tällaista. En tiedä onko tämä (yllä) kuvauksista actionkuva vai itse elokuvan kuvavirtaa --- samapa tuo, koska tällaista visuaalista sohjoa suomalainen elokuva enimmäkseen on.
Näitä onnettomia kuvajuttuja on paljon,
arvostelijan työtä ei helpottane niiden luetteleminen, jos hän ei kertakaikkiaan näe visuaalisia ongelmia. Jutussaan arvostelija kirjoittaa ohjaajan tavasta kuljettaa tarinaa ja sanoo sitä esimerkiksi tuskastuttavan ryppyotsaiseksi. Mahdollisesti ohjaaja ei ole huomannut kokkareilla toimittajaa ja tämä kostaa tai toimittaja on ohjaajan vanha ja dumpattu pito. Noissä olosuhteissa, pienessä maassa syntyy murhaavia asioita.Siitä minulla on 40 vuoden lehtikuvaajakokemus. Me olemme ja pysymme rakenteellisen korruption maana.
arvostelijan työtä ei helpottane niiden luetteleminen, jos hän ei kertakaikkiaan näe visuaalisia ongelmia. Jutussaan arvostelija kirjoittaa ohjaajan tavasta kuljettaa tarinaa ja sanoo sitä esimerkiksi tuskastuttavan ryppyotsaiseksi. Mahdollisesti ohjaaja ei ole huomannut kokkareilla toimittajaa ja tämä kostaa tai toimittaja on ohjaajan vanha ja dumpattu pito. Noissä olosuhteissa, pienessä maassa syntyy murhaavia asioita.Siitä minulla on 40 vuoden lehtikuvaajakokemus. Me olemme ja pysymme rakenteellisen korruption maana.
Otetaan tähän arvostelulauseita elokuvasta "Teit meistä kauniin" -- ohjaus Tuukka Temonen
Myynninedistämiselokuva.
Yksinkertaisesti nolo.
Flirttailee kuoleman kanssa.
Kämmenet hakeutuvat kohti otsaa.
Ei ole ainoa vaivaannuttava hetki
Tahaton camp viihde.
Yritys jää pintaraapaisuksi.
Juonen kannalta merkityksetön.
Ei tee todentuntuista elokuvaa.
Koukuttavan juonen puutuessa.
En epäile, etteikö elokuva mahdollisesti olisi ylläkuvatun lainen. Mutta arvostelijan ilmaisut ovat löysiä ja pehmeitä. Ne ovat yhtä surkeita mielipiteitä, kuin jotkut omat arviontini valokuvanäyttelyistä, koska en ole voinut sietää kuvaajan persoojaa….(samasta lienee nytkin kyse).
Toimittaja Mervi Vuorela ei kirjoita sanaakaan elokuvan kuvista, jotka joko tekevät tai tuhoavat elokuvan. Jokaisen elokuva-arvostelijan kannattaa katsoa Akira Kurosawan "Derzu Usala" tai Fellinin "Amarcord" ja miettiä kuvan merkitystä elokuvalle. Kokonaisarviossa on toki paikkansa elokuvan juonen toteutumisesta suhteessa elokuvan näyttelijöiden todentuntuisuuteen ja näyttelemisen vakuuttavuuteen. Tietysti. Mutta hukata visuaalisen tuoteen visuaalisuus kokonaan, on karhunpalvelus upealle ilmaisumuodolle. Kulttuuriarvostelu voi tuhota tekijän ainakin hetkellisesti...HS:n suhteen Väinö Linnan "Tuntematon sotilas" esimerkkinä. Ja jos tuotanto on kelvoton niin ehkä onkin parempi näyttää paikka. Mutta jos arvostelu on vain jotakin, eikä kohtaa kuvallisessa tuotteessa kuvaa ollenkaan, ei sillä suurta merkitystä ole.
Opettelemaan asioita arvostelijat.
Opettelemaan asioita arvostelijat.
MOT.
Suomalaisen elokuvan ongelma ei ole jatkuvan marmatuksen kohde eli rahanpuute…… elokuviemme ongelma on kattava osaamisen puute. Ei tarvitse, eikä pidäkään olla työtä tekevä ohjaaja saadakseen kirjoittaa ohjaamisesta, mutta siitä pitää silti tietää kaikki.
-
Metateksti
Tämän kirjoituksen linkitän HS kulttuuriin, Elokuvasäätiölle ja Elokuvan tuotantoyritykselle, Aaltoon ja ohjaajalle. En toki kuvittele, että kukaan reagoisi, mehän olemme Suomessa, jossa tervehdyttävää keskustelua ei käydä. Linkitän kuitenkin, koska jokainen tässä maassa ei ole automaattisesti samaa mieltä ja siitä kannattaa infota.
-
Lopuksi
En kirjoita ao elokuvasta, en ole nähnyt sitä. Kirjoitan yleisellä tasolla elokuva-arvostelun tasosta ja elokuvan visuaalisuuden yleisistä ongelmista.
Metateksti
Tämän kirjoituksen linkitän HS kulttuuriin, Elokuvasäätiölle ja Elokuvan tuotantoyritykselle, Aaltoon ja ohjaajalle. En toki kuvittele, että kukaan reagoisi, mehän olemme Suomessa, jossa tervehdyttävää keskustelua ei käydä. Linkitän kuitenkin, koska jokainen tässä maassa ei ole automaattisesti samaa mieltä ja siitä kannattaa infota.
-
Lopuksi
En kirjoita ao elokuvasta, en ole nähnyt sitä. Kirjoitan yleisellä tasolla elokuva-arvostelun tasosta ja elokuvan visuaalisuuden yleisistä ongelmista.
