torstai 19. lokakuuta 2017

TEASER nro 2.....Harvey ja mä

Koska on hetken hienoutta kertoa 2017 , miten on tullut seksuaalisesti ahdistelluksi 1993, paljastan, että Harvey Weinstein on ahdistellut ? minuakin, en kyllä muista missä ja koska ja miten.
Mutta koska hän on ahdistellut kaikkia, niin varmaan sitten minuakin. 
Lisäksi ajattelin paljastaa että ex bossini  Patricia Seppälä, (raskaat mullat ja RIP) ihan oikeasti on ahdistellut minua seksuaalisesti, jopa siinä määrin, että vaihdoin duunia. Ja sata muuta casea ahdistelusta Suomessa, ja HUOM..en kirjoita kuten luulisit -  sillä ajattelin kirjoittaa ahdistelusta totta.
Aionkin JUORUTA hanit. 40 vuotta kekkereissä lehtikuvaajana, nyt on aika puhua.
Voi pojat - zapat jenytin ja ahlfors ja muut täältä tullaan :-)
....sillä miten luulit naistoimittajien ja kuvaajien saaneen duuninsa. Osamisenkko takia. Buduaarit auki

3788 km, pääjutun teaser!!!

Suomi on enimmäkseen suuri roskaläjä. Roskaläjä alla kuvaa myös äärinationalististen rasistien yhteiskuntaa rapauttavaa työtä Suomen tuhoamiseksi. Sopivasti tuo tuhoaminen on vauhdissa - kun maa täyttää 100 vuotta. Aiheesta iiiiso bloggaus muutaman päivän kuluttua.



maanantai 16. lokakuuta 2017

Kiva kun kokosit....

Elettiin alkukevättä 2016.
Sain tietää, että opetushallitus on lähettänyt peruskouluihin uuden opetussuunnitelman. Siihen kuului oleellisena osana mediakasvatus.
Niinpä otan yhteyttä kouluun, jossa omat lapseni ovat käyneet. Tiedustelin millaista opetusmateriaalia mediakasvatuksen yhteyteen on tuotettu.
EI MITÄÄN on vastaus..ei niin yhtään mitään.
Niinpä teen uudestaan oman medikritiikki ja kuvanlukuohjeistukseni pikkuopsin ja lähetän sen opetushallitukseen, tarkoituksena auttaa.
Kuluu kuukausi ja tulee vastaus mailissa. Vastaus on 25 vuoden opetusuralla saamistani legendaarinen.
-
"Kiva kun kokosit näitä".-
Ehdotin yhteistyötä keravalaisille kouluille. Koulutoimenjohtaja ei vastaa, Keravalla ei viranomainen vastaa sähköposteihin. Mutta koulussa innostutaan ja pidän lyhyen mediakritiikin luentosarjan. Kukaan opettaja tai oppilas ei ollut aiemmin kuullut avaamistani asioista. Jo ajatus otsikon, ingressin ja lehtikuvan synkronista on vieras puhumattakaan siitä, mistä ja miten jutut ja kuvat tulevat lehteen. Ei tietoa. Nada.
Mutta se siitä koska, Suomi.
-
Alla kuluvan päivän 16.10. 2017 HS ja sen juttujen riipimistä omalla tavallani. Sillä tavalla, josta mediakritiikki kumpuaa. Se tapa tyhmistyvässä Suomessa olisi tärkeä.




Hei Benavides..olit  siis 19-21 vuotias  ollessasi stadissa kiinteistövälittäjä! En muuten usko. Mahtaako kenelläkään olla edes LKV tutkintoa siihen ikään, puhumattakaan asiakaspiiristä ja kokemuksesta. Toimittaja miettiköön, mitä kirjoittaa ja tehköön jatkokysymyksen.


Miksei kuvittaja tehnyt CS kortista negatiivia, juuri niin sen olisi pitänyt näkyä röntgenkuvassa. Kuvitus ei toimi. Osaajat asialle, mars!



Miten voi ottaa tylsemmin pönötyskuvan kahdesta naisesta, joilla innovaatio käsissään. Toisella tappi kourassa ja toinen tappia tuijottaa. Miljöö ei kanna kuvaa, on vain sama pönötys kuin kaikkialla. Laite pääosaan ja siitä rakentamaan kuvaa tätien ja borrelioosin ympärille. Nyt pääasian mitta on alle 3 prosenttia kuvan pinta-alasta. Osaajat hommiin, mars.




Jutussa ei sanota mitään siitä, että Itävalta ei koskaan perannut natsimenneisyyttään -

Anschluss 1938 meni hienosti - Itävaltalaiset olivat rajalla vastassa käsi pystyssä. Sodan jälkeen ei juuri ketään tutkittu tai tuomittu ja nyt Itävalta on taas fasistinen maa. Juttuun siis pientä mainintaa todellisuudesta joka tistaa menneisyyttä.Toimittajat asialle, mars!
Jottei totuus unohtuisi.
Kuva O. Ang. 1938. Kuvan suoja-aika ummessa.
Itävaltalaiset rouvat vastaanottamassa ei kovinkaan murheellisina natseja.





Mun suosikkipalsta....viikon eläin! Lisänä kerrottavaksi karmea tosiasia, poro petteri punakuono ottaa sopuleita jos kiinni saa ja maistelee myös haaskoja. Vegaanit vaviskaa.



Jutussa sisällä sanotaan, että sähkäauto voisi luovuttaa virtaa valtakunnanverkkoon. No sen pitäisi tehdä se talvella - jolloin sen omasta virrasta menee suuri osa auton lämmitykseen. Mutta en ole nähnyt yhtään juttua, jossa katsottaisiin paljonko akusta jää ajamiselle vaikka 15 asteen pakkasella. matkanteko poukkoilee pistorasialta toiselle. Huurre unohdetaan kokonaan. Toimittajat asialle, mars!


Hyvä että Kittilää kurmitaan. Nyt on syytä kaivaa kepun ja lestadiolaisten pyhä yhteys Pohjanmaalla esiin. Siellä ei saa kukaan duunia tai urakkaa - ellei ole kepulilestoihin päin rähmällään. Turussa valtaa pitää ketonen-casagrande-vihanto-puolimatkapulju, joka todellisuudessa johtaa kaupunkia. Miten muualla, journalistit läpeensä korruptoituneiden kuntien kimppuun mars.


Tosiasiassa perheet riitelevät vimmatusti tuosta asiasta. Naiset syrjäyttävät isät sossujen tuella ja isä on lopulta maksamisesta kipeenä lapsiaan näkemättä yksiössä Mellunmäessä ja ohut patja lattialla. Miehen murjomisesta ei kirjoiteta mittään, koskaan.

 Tässä kuvat Sorosin yliopistosta CEU:sta. Naamoilla se juttu sitten kuvitetaan, ei itään jännitettä laitokksen kieltämään pyrkivien välillä. Galluppia mennään kuvaan keskieurooppaan. Skeidaa.


Nyt pitäis aukaista miltä Finninosta tuntuu ahneuksissaan estettyään leffan näkymisen Suomessa. Toimittajat asialle, mars!


Kuuluu se, just sitä lätkään tullaan katsomaan, että veri valuu. Formulaa katsotaan ja toivotaan - että joku kuolee ja kansa sanoo ihastuksissaan hooooooh kun jäälle tulee verta. Jengi on nyrkkeilyssä ihan kiimassa. Väkivaltaa sieltä haetaan, hei.





Jutussa olisi voinut tutkia, miten monta itsemurhaa ao... pulju eli Ferratum on Suomessa häpeämättömällä koronkiskonnallaan saanut aikaan. Mutta ei, sankaritarina tehdään.



Sääli - että vain matemaattisesti lahjakkaat pääsevät lukemaan lääkikseen. He ovat yleensä tunnekylmiä ja loogisia -- kun lempeitä humanisteja pitäisi saada lääkäreiksi.Toimittajat asialle, mars!




Koska miesten eturauhassyöpää aletaan seuloa. Naiset saavat monenlaista tukea yhteiskunnalta, miehet saavat kuolla rauhassa sairauksiinsa. Toimittajat asialle, mars!





lauantai 14. lokakuuta 2017

3788 km ja kiertoympyräliittymät

Suomi on päättymätön tie eimissään - mutta keskellä metsää.

Välillä tie vie paikkaan, jollaisia täällä kutsutaan kaupungeiksi. Niiden ympäristöön keskustapuolue pumppaa rahaa kuin Kankkulan kaivoon saadakseen haalittua äänestäjiä. Turhaa kaikki tyynni, kannettu vesi ei ao. kaivossa pysy. Nuoret muuttavat pois ja työttömät peräkammarinpojat kantavat sossun rahan paikalliseen siwalepaan kompuroiden mäyräkoira kainalossa rintamamiestalon yläkertaan.
-
Päättymätön raiskattujen metsien läpi kulkeva huonokuntoinen pikitie yhdistää kaupungit, joiden identiteetti perustuu liikenneympyröissä pönöttäviin esineisiin. Kaupungit itsessään ovat samannäköisiä kaikkialla. Oli sitten Utsjoki tai Utssalo, mittakaava vaihtuu, mutta sama rumuus ja kaava toistuu. Laatikkomaisessa tiilirakennuksessa tasakattoineen on Osuuspankki, R- kioski ja kauppa.
Kehittyneemmässä kaupungissa samassa talossa on (ollut) poliisi,  keskiolutbaari ja pizzeria Al-Paradizo. Kaupungissa saattaa olla toinenkin samanlainen laatikko, jossa kirjasto ja kunnavirasto ja Kela.
Yhtäkaikki, kaikki samannnäköisiä - samasta softasta ja RT kortistosta tulleita mitäänsanomattomia lättänöitä. Niiden edessä Itäsuomessa seisoo viimassa ja sateessa moottorisahalla veistetty karhu. Laatikoissa on tasakatto, jota joka kolmas vuosi paikkaa obligatorisilta vuodoilta ukkeli tohottimen, pikipannun ja huoparullien avulla.
Tasakattoja piirtäneet arkkitehdit pitäisi panna korvaamaan se harmi - mitä he saivat aikaan ARAVA tyyppipiirrustuksia tottelemaan pakotetuille OK rakentajajille.
No...nyt ne talot on kaikki harjakattoistettu alettuaan mädäntyä ylhäältäkäsin..
-
Asiaan Puusa. Kiertoliittymä aka liikenneympyrä. Kiertol. jne on samaa arvonkohotuskielen purskautumaa kuin sihteeri - assistentti tai siistijä - siivooja. Posti sentään muuttui postiksi  älynväläyksen johdosta. Minä kutsun ympyröitä liikenneympyröiksi je ne leimaavat paikkakunnat toistensa kaltaiseksi.
-
Kokeilin vuosi sitten kysyä "sellin paarissa" vakijengeiltä, mitä heidän kuntansa ympyrässä oli. Harva muisti. Muistanko minä, mitä Keravalla on? En, koska Kerava haluaa olla KAUPUNKI, joten meillä on turhat liikennevalot ja vihreän aallon irvikuva ajalle, jolloin Keravan viisi autoa kohtaavat kello 0700 ja 1700. Keravan ympyrä olisi epäilemättä samannäköinen kuin Kuusamonkin. Meillä on logossä vihreä käpy????  Näen silmissäni kävyn leijuvan sen ympyrän päällä, jota pääristeykseen kaikki halusivat, mutta johon tuli liikenteen sujumista tehokkaasti hidastava ja päästöjä lisäävä valo-opastehimmeli.
-
Kuka sitten suunnittelee ympyrätaiteen. Kuten Keravalla, kukaan ei kunnissa tai kaupungeissa vastaa maileihin. Tuntuu, että meillä ja muualla Suomessa kaupunkien strategiaan kuuluu, että päättäjien mailosoitteet ovat löydettävissä, mutta kukaan ei viestihin vastaa.  Vastaus kirjallisena saattaisi olla kompromettoiva. Johtosääntö ja sen salainen sanaton sopimus kieltää? kirjallisen kommunikoinnin asukkaan kanssa. Näin kaupungeissa huhutaan.
-
En siis saanut mistään tietoa, kuka ympyrät suunnitteli. Pitää arvata. Oletan, että ne taiteilee Tiealaitoksen insinööri, rakennusmestari, kaavoittajan sisarenpoika kymppitonnilla, koska käynyt HEO: graafisen suunnittelun vuoden linjan. Suunnittelija voi olla opistotason rakennusarkkitehti tai paikallinen taiteilija, jota varten perustetaan työryhmä tai komitea valvomaan, ettei ideointi karkaa kunnajohdolta.
-
Tehdään siis Googlehaku. Koetetaan ensin “kiertoliittymä”. 109000 hittiä ja ensimmäisissä 50:ssa ei sanaakaan ympyrässä olevasta “taiteesta”.
Koetetaan “kiertoliittymä + taide”, saadaan 15 300 hittiä. Tärppäsi. Ekana on Vuoksenniskan kiertoliittymien taidekilpailu. Linkin takana teksti - "Pahoittelemme, hakemaasi sivua ei löydy".
Seuraava hitti on HS juttu, jossa todetaan, ettei tielaitoksella ole rahaa ympäristötaiteeseen.
-
Päästään Tyrnävän kiertoliittymän taiteeseen, jota minäkin kuvasin
Jutussa mainitaan teoskuvan kuvaaja Erja Väyrynen. Kuva on....kauhea.

Lainaus
Paikkakunnan ensimmäinen ympäristötaideteos paljastettiin 26.9.2015. Arjen helmiä -teos muodostuu hevoshahmosta, ratsastajasta ja pallomaisista suurista helmistä. "Luonnollista kokoa suurempi suomenhevonen, asennossa, joka kuvaa vahvaa olemista, ymmärrystä ja itsetuntoa - sellaista jalat maassa olemista. Vanhemmilla suomenhevosruunilla on monesti tämä asenne. Sen huomaa helposti ei-hevosihminenkin. Hevonen ilmentää paljon visuaalisesti kiehtovia asioita. Suomenhevosella on iso rooli koko maan historiassa, ja nykyäänkin se on osaltaan säilyttämässä maaseudun elinvoimaisuutta" luonnehti taiteilija Pia Hentunen suunnitelmaansa. Myös valaistuksella tulee olemaan tärkeä osa teosta.

Kun olin ohittamassa, ei valaistusta ollut ja suomenhevonen näytti hylkeeltä. Operaation takana on aluearkkitehti Helena Illikainen. Vaikka teos ansaitsee visuaalisilta arvoiltaan ehdot eli 4,0 - se kuitenkin on ainoa pahkiajamistani, jolla niitä on.
Nimittäin.
Liikenneympyrässä oleva esine on nähtävä ratin takaa. Auto tulee eimistään ja on ympyrässä noin 2-5 sekuntia. Paikkakunnan identiteetti pitäisi selvitä vilkaisulla ja oleellista ... siltä tasolta, jossa kuljettaja istuu. HA:n kuljettaja istuu alhaalla ja tarkkailee, ettei kukaan tule päälle tai jää alle. Siksi mielestäni ympyrä on kelvottomin identiteetin nostattaja.
Jokainen muistaa Mikkelissä omituisen ruostuneen ympyrän ja Kalajoella omituisen kellanharmaan betonimöykyn. Mutta ympyrä on paikka, josta pyritään selviämään ilman kolaria ulos ja siksi paikkakunnan identiteetti pitäisi ilmaista ennen ympyrää tien vieressä.
-
Tyrnävällä hylkeen näköisen pullukkahepan vieressä on pyöreitä häkkyröitä ja ratsastaja on ottanut yhden syliin. Staijasin teoksen ympärillä puolisen tuntia - kiertäen sitä ja koetin keksiä motiivia pallukoille. Koska ympyrätaide ei varsinaisesti ole rafaelwardia, sen pitäisi aueta nopsaan. Ohi kulkee ukkeli formulallaan ( pyörällinen potkukelkka)
Kysyn, että mistä tuossa on kysymys?
Ukkeli..” Hmphhhh mähähhää” joka oli samalla pisin kuulemani kommentti seudulla mistään asiasta. Käy ilmi, että seudulla puhutaan vain tutuille, eikä helsinginhomoille.
-
Alla kuvassa kaupunki sellaisena, kuin tuo Potemkinin kulissi toistuu satoja kertoja maassamme. Sitten ilman paikkatietoa kuvia muutamista ympyräkoristeista.
Jätän arvion sinulle. Nuo ympyrät ovat Suomi. Niiden luomistyön taustalla lienee kiihkeitä riitoja "
liperaalin kulttuurisihteerin ja kaupunkinhallituksen lestatiolaiskepulaisen puheenjohtajan" välillä. 



 Kuvassa Suomi asfaltoituna.





Kuvassa Suomi ja möykky.




Kuvassa Suomi ja tappeja.




Kuvassa Suomi Tyrnävällä ja piruntorjuntabunkkeri.




Kuvassa Suomi ja propeli kivikasassa.




Kuvassa Suomi ja erivärisiä levyjä pystyssä.




Kuvassa Suomi ja karsittuja tappeja kivikasassa.



Kuvassa Suomi ja Jeesus.



Kuvassa Suomi ja harmaita tappeja poikittain.


Kuvassa Suomi ja värikkäitä tappeja pystyssä.

Tuossa alla on taas normaali kommentointimahdollisuus.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kunkku ja sen kuningatar

[ Trigger sarcasm warning ] 

En kirjoittaisi tätä, ellei HS toimittaja olisi kieltänyt tästä kirjoittamasta.
Piia Elonen tekee journalismin historiaa Suomessa - kieltämällä kansalaisilta puhumisen.




Piia on klickbait hymyssään hen, joka kuolannee pinkeissä hörhelöissä pönöttävän vauvauutisen perään ja näkee ihanan höpönusselipusselin saavan kivan ja ihanan nimen, suloiset rattaat ja 795 muuta ihanaaaaa juttua. Myyvää namikamaa piisaa Sanomien, Alman ym. ym. medioissa seuraavat 40 vuotta. Presidentin tytär sitä. Presidentin poika tätä. Pia hyvä, toiminkin vastoin kieltoasi, enkä nielaise kurkkuuni kuin kaffeen..
Keski-ikäisen naisväestömme kuninkaallisten kaipuu on niin valtava, että Sauli ja Jenni kelpaavat korvaajiksi. Nyt ei tarvitse enää muistella aikaa, jolloin Suomella oli hetken kuningas.
-

Kuvasin Niinistöä, kun hän oli ministeri. Mukana kelluva kuva on siltä ajalta. Niinistöä ei saanut liikahtamaankaan palliltaan minnekään, jotta kuva olisi alkanut elää, niin hyvin kokoomuksen PR osasto oli hänet prepannut.
Kun ei liikkunut, oli kuviin pakko puristaa visuaalisuus kikkakutosin. Kuten tässä. Mutta kuvaamiselle näin oli muitakin syitä, kovana röökinvetäjänä Salen legot olivat kehnossa kondiksessa. Eivät niin kehnossa toki - kuin smäkkiä rännittäneen Antti Hulkon. Mutta senverran huonossa, että Sale opetteli hymyn näköisen suljetun irvistyksen, joka seuraa häntä vieläkin.
Koska legoja ei näkynyt, olivat kuvat enemmänkin vakavia ja sekös puri hyvin kansaan. Suomalainen mies ei hymyile ja vakava on luotettava. Vertaa Maunoon.
Haastatteluissa Sauli N. ei koskaan sanonut mitään, vaikka puhetta kuuluikin suljettujen huulten välistä. Siitäkin oli kokoomuksen PR porukka osaannut pitää huolen. Ja presidentti, joka ei sano maassamme mitään, on hyvä presidentti.
Olen aina nautiskellut ( kuvattuani miltei 40 vuoden ajan JOKAISEN johtavan poliitikon tässä maassa moneen kertaan) seuraavalla:

Toimittaja sanoo lopuksi: " Oho kellosta loppui patteri, hra ministeri, mitähän aika on ?"
Ministeri vastaa: " On mahdollista, jopa todennäköistä, että aroista asioista ennenaikainen puhuminen johtaa hallitsemattomaan eskalaatioon, joka ei ole maamme etujen mukaista. Asiaan palataan, kun sitä on puitu poliittisten päättäjien kesken huolella."
Toimittaja joutuu kääntymään asiassa lehtikuvaajan puoleen ja toivoo, että mukaan tuli se kuvaaja, joka osaa auttavasti lukea kellotaulua.

Kuvan © jorepuusa, kaikki lainaaminen  kielletty.











Tottakai, toivottavasti terveenä syntyvä lapsi on vaalivauva.
Mutta harvinaista ajatella, että munasolun ja siittiöiden kohtaaminen olisi hallitusti suunniteltua juuri nyt pressanvaalien alla. Myös presidentit ja kuninkaat ja jääkiekkotähdet käyvät paskalla ja nussivat ja kiljuvat orgasmin hetkellä, jos moisen saavat. He myös piereskelevät ja kaivavat nenää. Tuo johtuu siitä, että ainakin fyysinen puoli heistä kuuluu ihmiskuntaan. Psyykkisestä ei aina voi olla varma.
-
Oman 40 vuoden kotimaisen ja kansainvälisen lehtikuvaajakokemukseni mukaan JOKAINEN johtavassa asemassa oleva poliitikko on ainakin narsisti tai ehkä sosiopaatti - ellei sitten jokunen jopa psykopaatti. Nuo ovat edellytyksiä poliitikon ammattiin.-
Vaalivauvasta tässä on kyse, olivat pariskunta jennisale millaisia kuninkaallisia tahansa, koska mediamme tekee vauvasta ison numeron myymistarkoituksessa. Tulevat jutut aikaansaavat hempeyttä ja ihanuutta haluavassa naisäänestäjäkunnassa keltaraushashormonia erittävän mäjähdyksen. Ihan kuten kisuvideo tai pörröisen koiranpennun tylppä muoto. Vaalivauva on pörröinen ja tylppä plus kaikkea ihanaa tuhinaa. Rouvat on myyty. Myös näköjään jutun kirjoittaja Elonen, joka jo ennalta koettaa kieltää muun kuin ihanuuden ajattelun.-
Sensijaan en usko, että sale ja jenni ovat pomppineet Kultarannan bunkassa vain saadakseen vaalivauvan aikaan. Hieman erilaiseksi asian tekee, jos salen siittiöt on törmäytetty labran putkessa jennin munasoluun. Mutta se ei minulle, eikä sinulle kuulu mitenkään. Seiska sen kyllä kertoo aikanaan.
-
Jokaisella on oikeus lapseen. V
aalivauvan tekeekin tässä casessa mediamme 
4200:an osasen piiat ja paavot, ei sale tai jenni. HS sen tässä jo aloittikin.



Post Scriptum:  L
ain mukaan julkisuuden henkilöt nauttivat  alentunutta yksityisyydensuojaa, jos nyt ajattelit marssia konstaapeli Kutvosen luo ja tehdä minusta ilmiannon. Toisaalta se olisi aika hauskaa..tarkemmin ajateltuna pumppaakin fillarin gummit täyteen ja polje poliisiasemalle.

Post Scriptum 2: Jos jostain käsittämättömästä syystä haluat antaa palautetta, kirjoita minulle mail, niin julkaisen edellyttäen - ettet totutun kaavan mukaan ilmoita tappavasi minut postilaatikolla huomenna.  jore piste puusa ät kolumbus piste fi

Post Scriptum 3: Dysleksia ei parane koskaan. Jos luin tämän 30 kertaa poistaakseni virheet, on siinä 20 liian vähän. Anna armoa typoukkelille, joka syntyi napanyöri kaulan ympärillä kirjavan sinisenä ja emolevy vaurioituneena.

Post Scriptum 4: Minua nauratti kovasti ekan pressanvaalikampanjan aikana Salen lukkiutunut katse erään rouvan esiinpursuavaan dekolteeseen. Puolivallaton poikamies.




perjantai 6. lokakuuta 2017

Irja Askolan kuvan anatomia.

Arvotan niinsanottujen "ammattilaisten" ja myös ammattilaisten valokuvia seuraavasti.
1. Katson kuvaa oppilastyönä, jonka aiheen olisin antanut opiskelijalleni. Jos kuva ei läpäise kritiikkiäni ja kuvaamisen joutuu silloin tekemään uudestaan, kirjoitan siitä myös blogiini. Tämä kuva ei menisi läpi kritiikistä, jonka tehtäväksianto olisi: "Kuvaa Irja Askolan taidemuotokuva ja ilmennä lähdön ja työn jättämisen hetkeä."

2. En käy kaivelemaan, miten vihreä tausta on tehty ja miksi se yhdistyy digitaalisen kliinisesti lattian kanssa. EVL:n omilla sivuilla sanotaan, että kyseessä on vihreän huoneen sijaan käytävä Askolan työhuoneen vieressä. Todennäköisesti niin onkin, koska tila on kapea ja matto syväterävä staattiseen vihreyteen saakka. Saattaa olla, että tausta on sijoitettu syvättyyn todellisuuteen. Mene tiedä. Sen päättelyyn tarvitaan korkearesoluutioinen originaali, jossa voisi katsoa mahdollisen syväyksen aikaansaamat artfaktit.

3. Kuvaa luonnehditaan taidekuvaksi. Mitä on valokuvaajan tuottama taidekuva? Suomessa se merkitsee, että kuvaaja on establishmentissa profiloitunut taiteilijaksi. Ei muuta. Siksi Matti Möttösen kuva Askolasta ei koskaan voi olla taidevalomuotokuva, koska hän ei ole profiloitunut taiteilijaksi ilman laahuksen apua, eikä hänellä ole suhdeverkostonsa luomaa statusta, kuten tämän kuvan kuvaajalla on kuvistaan huolimatta. Vaikka Möttönen (kuviteltu henkilö) ainoastaan vähentäisi kuvassa reprovalon määrää ja valaisisi piispan epäsymmetrisesti ja täplikkäästi ja lisäisi kuvaan symboliikkaa kohteen sijoittelulla - hänen kuvansa ei olisi valokuvataidetta, vaikka olisikin sitä jo lähempänä.

4. Massunassunen. Ammattivalokuvaaja ei nostaisi Askolan pömppömassua esiin vahingossa kuvaana eksyneellä valokiilalla. Onko valokuvataidetta sallia se? Onko valokuvataidetta näyttää Askola mahdollisimman homssuisen näköisenä? Herra tietää?
Herralla saattaakin olla erillainen käsitys asiasta.


5. Käsi. Ammattivalokuvaaja ei sotkisi Askolan oikean käden sormia yhdeksi nipuksi messinkisen ovenkahvan kanssa. Ammattivalokuvaajat osaavat perusasiat, Brotherus ei. Ellu voi kuvata itseään kyykkimässä rannassa ja syyttää assistenttiaan omavaltaisuudesta kun tämä huomaa paremman valon ja painaa nappia. Ja menee typeryyksissään vaatimaan kuvaan oikeuksia. Kun on kuuluisa valokuvaaja, voi palkata oman focus pullerin. Kuva ei siitä parane minnekään, mutta perseennuolijoiden kieli lipoo nopeammin.

6. Käsi. Vasen käsi lerpattaa ilmassa. Kohti osoittavan käden perspektiivin lyhentymä on kuvataiteiljoiden kovin haaste. Oikeastaan vain barokin Caravaggio sai aikaan oikean näköistä jälkeä. Mutta hän käyttikin valokuvausta töittensä pohjana alkemistien avulla. Askolan käsi on kuin hän olisi saanut sähkösahan joululahjaksi. Kaikkien sormien säilyttäminen kuvassa ilman digiamputaatiota on perusosaamista.

7. Hassunassu. Irjan naama roikkuu oikealle (kuvassa siis sinusta vasemmalle) Se taas korostaa hänen vanhan naisen löysää leuan alustaansa. Ammattivalokuvaaja oikaisee pään pyytämällä kaulan suoristamista kääntämällä ja näyttämällä suunnan, samalla heltat häviävät.  Pulska täti saisi 2,5 aukon säännöllä uskottavuutta lisää ja valokolmiolla toisessa poskipäässä kuva muttuisi pro näköiseksi. Sitten voisi alkaa tehdä taidetta.

8. Yleisilme on nukkavieru. Kuva näyttää amatöörikuvaajan puhelinlaukaisulta.  Ei ole mahdollisuutta puolustaa kuvaa miltään kannalta, joten se pitää merkitä taidekuvaksi virheiden peittämistä varten. Samaa rataa kuin Brotheruksen aiempi tilaustyö katastrofi eli Pekka Saurin karmea pönötys stadin spårassa.

9. Minä en ole koskaan tavannut Brotherusta enkä toivottavasti tapaakaan. En kestä näitä PR mekanismeilla maineensa luoneita ihmisiä, joiden osaamattomuus kätketään sellaisten meriittien taakse - kuin näyttely Pompidou keskuksessa.. Kuka tahansa tarpeeksi pelaamiskykyinen etenee urallaan.
Kyseessä ei ole taide, joka minulle sanana merkitsee seuraavaa:

Taide on muutokselle vastahakoisten ja lukkoon leimaantuneiden ajattelumallien murskaamista esimerkiksi visuaalisin keinoin. Taide pakottaa katsomaan ja miettimään oman ilmiasunsa voimalla ja laimentaa halua olla mitään mieltä tekijästään. Taide on yhteiskuntaa ja sen osasia liikuttelevaa kriittistä ja runnovaakin ilmaisua, jonka edessä lyyhistyy nautinnosta - tai saa raivokohtauksen, koska oma pyhä ajattelumalli osoittautuu pätemättömäksi. Taidetta joko vihataan tai siitä nautitaan - mutta oikea taide EI jätä kylmäksi
Tässä kuvassa ei taidetta ole, on vain nippu amatöörikuvaajan perusvirheitä.

Post Scriptum...onko tällä kritiikillä mitään merkitystä, ei. Koska olen maassamme 
ainoa , joka kirjoittaa kriittisesti valokuvan ja kuvajournalismin dinosaurusten jalanjäljistä, olen saanut kateellisen loanheittäjän viitan. Jos käännän tuon ymmärrettäväksi se tarkoittaa: "kosken staattisiin asioihin, jotka kuuluvat turvallisen valokuvamaailman establishmentiin ja rikon järjestelmiä ja saan siitä sitten maksaakin". Jos haet nimelläni Googlessa, näet heti mitä tarkoitan. Ensimmäisten hittien joukossa on määrite: "valehteleva roskablogisti". Se on kuin kunniamrkki, olen tehnyt jotain oikein somen saastaisissa syövereissä.


Kuvankäyttö tässä perustuu kuvasitaattiin arvostelun kirjoittamista varten.Copyrightit kummallekin? Asiakas: EVL. Kuvaaja: Elina Brotherus



keskiviikko 4. lokakuuta 2017

3788 km - Eläimet

Porohan siis ei ole mikään Einstein.
Voidaan kysyä, että onko sillä aina kaikki ahkiot perässä. Tai kaikki lappalaiset pulkassa.
-
Tässä setissä Puusan retku menossa joulupunkkia tapaan. Ja tiellä painelee kohti Ivalon kapakkaa neljä poroäijää.
Niillä on nimetkin, vasemmalta 
Halla-Pano, Allah-Laho, Halla-Laho ja Halla-Aho.
Mä tiiraan ja tähtään Hymeriä ohi äijäjoukon, kun Halla-Pano haistaa vasemmalta käsin melkosessa kiimassa skutassa möyrivän vaatimen menkat ja ottaa siltä juoksemalta suunnan kaakkoon - että koparat roukuu. Vaatimen nimi on siis tietty toi Laura-Aho.
-
Muut äijät on vähän nyreissään jenginpetturille, koska ne oli sopineet mennä yhessä dokaan ja tsiigaan Ivalon vaatimia, jos vaikka pääsis taajoon kapakan taakke skuttaan. Mutta tiesihän ne, että Halla-Pano lähtee vetään jengistä heti, kun kesken jotoksen joku poroneito on pornoneito.
-
No Halla-Pano saa pakit. Ikäänkuin salamapakit, jotka on vähän kuin juoksukaljat.
Ukko saa sorkasta testikkeleille ( koska sitä ei ole vielä purtu eli ruunattu) ja päättää sitten mennä jengin kanssa bisselle yhessä.
Se vetää kovaa ja kallistaen mun bilikan edestä ja kun takakoivet luistaa pikitiellä, koko ukko menee persiilleen siinä. Siltä pääsee poronkusemat ja poronpapanat samaan läjään just senttiä ennenkuin teen sen persustasta poropizzan. Heikko esitys - tuumaa muut lahosarvipäät, mutta lopulta koko jengi pääsee tiskille vetään Lapin kultaa ja tsiigaan haneja.





Mutta asiaan. Kun olin Ivalossa yötä, kävin ennen nukkumaanmenoa baarissa oluella. Siellä oli ilmoitustaululla ylläoleva tuloste www sitestä, jota en ollut uskoa. Piti mennä kysymään baristalta, että onko tämä joke. Ei ollut. Beizoja eli keihäsantilooppeja oli näkynyt Ivalosta pohjoiseen. Hirviporukka oli sellaisen vahingossa kaatanutkin ja kehunut kovasti lihaa. 
Beizoja oli tuotu Neuvostoliittoon Sudanista tarkoituksena risteyttää hirvien kanssa. Mutta ei se ollut onnistunut. Meni kuten Stalinin alkuunpanema yritys risteyttää ihminen ja simpanssi. Ei siitäkään tullut lasta eikä pa...aa.
-
Aitaus oli pettänyt ja muutama Beiza oli karannut jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Vastoin odotuksia ne selvisivät talvien yli ja alkoivat siirtyä Norjaan ja sitten Suomeen.
Ja koska mulla on lehtikuvaajan tuuri - niin sata kilometriä ylempänä alkoi tapahtua.


Tässä Beizauros Nuoksemagutsijarrin rannalla aamusumussa. Eläin on lihaksikas ja ainoana märehtijänä saattaa ottaa järvestä kalaa. Toki väitetään, että poro voi ottaa ja syödä sopulin -mutta siitä ei ole varmuutta.


Tutkijoille uusi havainto on Beizojen ja porojen laiduntaminen yhdessä. beizat ovat tokkien laidoilla kuin vahdissa. Ilmeisesti ne kookkaina ja terävillä sarvilla varustettuna voivat hankaloittaa susien toimia.


Tässkin kuvassa on Beizauros ( tai naaras) hiukan porotokan ulkopuolella ( katso oikealla lumiaidan taakse). Porot suhtautuvat niihin ( ei lumiaitoihin) varautuneesti, koska Beizauros painaa kolme kertaa sen mitä vaadin ja saattaa lanata naaraan maahan yrittäessään taajoa tätä.




Feministit eivät ole tiettävästi huomanneet tätä. Tiesithän - että amerikanenglanniksi aviomies on HUSBAND ( ruotsissa HUSSE vaan). Tästä huomiotaulusta saakin sen käsityksen, että naiset ja porovaatimet jotenkin yhdistetään arvoltaan, koska porojenhoito näyttää olevan husbandry englanniksi. Mielestäni tuohon pitäisi puuttua heti.
Ja ei oltaisi Lapissa, ellei joku Jounhi olisi ottanut Hokmannintipoissa sihtiä peltiporoon ja lasauttanut siihen luodikolla muutaman reikäsen..
-
Nunnukka loilaa ja Jouhnin Ladan Nivan takapenkillä tyttäret että: "
Áigi golihii, ráhkistan du eambo go ovttage eará"
Johon Jhouni että: "O lei buorre, Ráhkistan du"
Johon taas tytöt että: "Atte dal munnje duhpáha!
Alkaa mennä kuumaksi - sanoo kiväärisankari nimittäin: "Bahčit buot ilu"
Ja gimmat alkaa käkättää: "Boaittobeallai bálggesčuovgga, Čieža čáppa čáhppes cizáža, čohkkájit ja čuhket čázi, čađa čoddaga čoavjái čoliide.
-
Huhhuh sanon minä, vaikka en paljoa pohjoissaamea osaakaan - niin aika suoraan tytryt tuossa asian ilmaisee.


Ja finaaliin elukka bloggauksessa.
Oltiin faijan ja mutsin kaa 1962 Lapisa ja Skibotnisa. Reissun kohokohta oli - kun mutsi meni pissille kolme metriä teltan taakse ja eksyi vaivaiskoivukkoon. Huusi kuin hinaaja jumalaa avuksi. Mentiin tsiighaan ja thäti oli polvilhaan, khäet kohotethuna. Luuli että kuukheli tulee ja vie.
-
Siltä reissulta jäi eräs muisto Norjasta. Siellä kun makasi tiellä lampaita ja niitä piti kuplalla väistella. Ne oli aitoja rasvaläntähampaita. Tai siis noin se mulle korvamadoksi kakarana kääntyi.
Tässä aiheesta enemmän, jos et usko.
Jossain vaiheessa tunsin norjalaisen Kurtin, joka oli NATOjoukoissa kuvaajana ja hän vitsaili ( jos nyt norjalainen yleensä osaa vitsailla) zoo vitsejä lampaista ja niiden raskaasta hännästä, mutten viitsi perheohjelmassa kaikkea kertoa.
Lievimmästä päästä oli kysymys: "Miksi lammaspaimenella on korkeavartiset saappaat jaloissaan?"
-

Ja lopuksi melkein taivaaseen video...nähdä Norja ja kuolla ei ihan toteutunut.
-

Eat Your heart out, honey :-)

tiistai 3. lokakuuta 2017

3788 km - Kuhmo

Jokasyksyinen matkaraporttini alkaa -- kaupungista nimeltä Kuhmo. 
-
Kuhmo nousee matkaraporttisopasta kauhaan ensin. Se on liikuttava ja kotikutoinen pieni kaupunki. Kuhmossa koetaan "do the right thing" , mutta minun pirullisen visualistin silmissäni kuvallinen siellä usein hassuuntuu.
Jörn Donnerin Maamme-kirja on kymmenistä kuluttavista vuosistaan huolimatta edelleen raju. Hän meni ihmisten luo, minä taas menen ihmisten luota pois ja koetan katsoa ulkopuolelta, koska tänään kaikki kerrotaan ihmisen tuijottavan torson kautta.
-
Donner irvaili taitavasti kliseitämme. Hänen tekstuaaliseen laatuunsa en pääse, Donner on ammattikirjoittaja ja minä vain valokuvaaja. Mutta kuvien tasolla ja niitä sanallisesti avaamalla voin lyödä kiilaa itsestäänselvyyksiin. Koetan olla raporttini osien suhteen ilkeä, mutten julma. Ja ovathan kuvani todisteina, harva enää näkee niissä mitään muuta kuin pinnan, joten voin vapaasti kätkeä kuviin piruilua.



Koirat ovat maiseman osa. Pohjoisessa on koira kaikkialla, minne katsoo. Jättimäiseen taloon kytkettynä se ei lähde pakoon ja tuota murhetta. Koira odottaa, koska ei muuta voi. Sen elinkeino on lukea ihmistä ja käyttäytyä sitten, että hellyyttää ruokakaapin avaimenhaltijan mielen. Koira tekee niin Kuhmossa ja Keravalla. Ero on siinä, että Kuhmossa metsään eksyvä koira tulee suden syömäksi, mutta Keravalla pakenevan koiran kaappaa rankkuri ja vie löytöeläintaloon, josta se lunastetaan 250 euron summalla.
-
Suomalaisen yhteiskunnan visuaalinen yhdenmukaisuus saa voimaan pahoin. Oli paikka mikä tahansa, ostoskeskus näyttää samalta. Sen seinän vieressä on pyöräteline ja asfaltti. Erona etelään ovat koiraparkit, tuolla voi koiran jättää odottamaan, täällä kehäIII:lla se lähtee uuden omistajan kanssa kiltisti, olettaen saavansa samoilla tempuilla iltapalaa. Ubi bene, ibi patria. Missä kuppini siellä kotini.


Kuvasta: Kivijalka ei ole halkaisijalla, mutta koira on optimaalisessa pisteessä ilmentääkseen omaa yksinäisyyttään. Negatiivinen tila on helppo kikka työntää kuvattu yksinäisyyteen. Kauanko se odottaisi, ennenkuin kukaan ihmettelisi, päivän - toisen.  Vertailu syntyy sinisen roskiksen ja likaisenvalkoisen hauvan visuaalisesta vuoropuhelusta.




Selfie Kuhmossa. Edessä kuolleen kaupan kehys ja takana samoin ja vasemmalla iloton sauvakävelijä, joka kuolevassa kaupungissa viilettää jonnekin. Näin hän saa lisää tervettä ikää, jotta yhteiskunta säästää hoitokuluissa. Sininen ovenkarmi on piruntorjuntaväri, jo keskiajalta saakka. Vanhan venäjän vaikutus siis näkyy täällä, kaupunki on osin ortodoksisen makuinen. Ja ortodoksisten taikauskossa on pirulla ja demoneilla vahva osuus. Kaupungin infran putjettivaje näkyy, katu sammaloituu ja kumpuilee kovan routimisen takia.
-
Tyhjyys on osoitus unelman loppumisesta. Yrittäjä on riskeerannut ja laittanut kaiken likoon. Tuloksena pankki ahmaisee liikkeen ja ihminen survotaan loppuiäkseen veloissa jonnekin. Jaksaako hän sauvakävellä? Makaa pedilla ja vetää pillereitä. Juuri muuta ei voi, koska omanarvontunto on riisuttu. Tunnen kyllä nuo ajatukset, olinhan itsekin 12 vuotta yrittäjä ja se vanhensi minua kaksi kertaa tuon 12v. Oleellista on viranomaisen pelko. Lopulta pelkää postilaatikkoakin.
"Jos te ette väittömästi maksa, niin me joudumme" tai "koska ette ole maksaneet, niin meidän täytyy"...tulivat tutuiksi aloituksiksi. Sitten lopulta burnout ja silmät pyörien soffalle tutisemaan.





Kadonneen kaupankäynnin logo. Liima kuluu tarran alta, ja muovi lohkeilee. Mainio metafora toiminnan alasajolle. Jokaisen lehtikuvaajan käyttämä malli kuvituskuvana. Tosin Valintatalon suhteen ei enää tarvitse ajatella symboleja, mennyttä sekin. Mutta minne meni kauppias, millainen oli hänen vastuunsa?
Hän on liimannut nenä innosta tuhisten isoa tarraa seinälle ja mennyt kauppaansa alkaen odottaa kinkkutilausten tuloa, jotta jokainen saa 7 kiloa porsastaan jouluna. Tai grillihiiliä juhannuksena. Kaikki traditiot ja rituaalit pitää muistaa huolella. Keskiolut tuo kesällä liikevaihdosta puolet ja sitten ei mitään. Kaikki loppuu, kun joku jossain pääkaupungissa vetää pistokkeen seinässä ja yksin jäänyt kauppias sammuttaa valot, ellei sähköyhtiö ehtinyt ensin.





Jokaisessa pikkukaupungissa on kesätempaus, jonka tarkoitus on yhdistää kaupunkilaisia ja antaa puheenaihetta. Kulttuuritoimissa ne ideoidaan. Posket punaisina innosta mietitään kätköpaikkoja ja liimataan dymoteippejä lapioihin. Saatetaan jopa mennä toukokuun lopulla yhdessä oluelle, jos kaikki menee hyvin. Ikäneito kulttuurirouva koettaa hurmata kesätyöntekijää, kuten edelliset 30 vuotta - vaikka tietää jäävänsä yksin nyt ja aina.
Lapiot löydetään, paitsi yhtä, jonka kirjastovirkailija pihistää omalle pojalleen. Ja tulee syksy, mikään ei ole silloin surullisempaa kuin toukokuun innolla ilmoitustaululle laitettu kesän airut ja sitten unohtunut. Kun syksy tulee, ilmoitus on lakannut merkitsemästä muuta kuin kaiken lähestyvää loppumista ja kuolemaa. Lapioivat lapsetkin ovat vuoden vanhempia ensi kesänä ja jotain ihan uutta pitää keksiä. Ehkä kadottaa case olutta maastoon murkuille.




Jokaisessa pikkukaupungissa on omat ekstroverttinsa, jotka hauskuuttavat yleisiö ikuisesti samoilla jutuillaan tai käytöksellään. Tai sitten on vaan niin, ettei huopatossujen tilalle ole muita syyskenkiä. Köyhyys tuoksuu täällä kaikkialla, jopa rikkauskin on toisenluokan rikkautta ja selkeästi demonstraatio siitä, ettei olla enää köyhiä.
-
Alueen voimavara kulkee ohi..tyhjänä siis..tukkirekka. Puu on raakamateriaali, jota maassamme jalostetaan karhupatsaiksi ja kakkosneloseksi. Jos minulla olisi koivumetsä, jauhaisin puuta puruksi ja keksisin mukaan  rajun tarinan koivu-uutteesta - joka sekoitettuna poronsarvella savusaunan padassa, saa aikaan valtavan kivikovan erektion vain aasialaisissa miehissä. Pussi pöperöä 45 euroa. Tuotantokustannus 10 senttiä..ja sekin muovipussin hinta.
Mutta me viedään puu Suomesta pölkkyinä, koska ollaan sitä itsekin. Meille sopii huopasaappaat syyskuussa jalkaan, olisi siinäkin kiinalaisille katsomista. Kiina ajaa Kuhmosta ohi renkaat ulvoen. Oli aika, jolloin kuhmolaisten elintaso oli valtava verrattuna Kiinaan, enää ei taida olla. Vaaka kallistuu toiselle puolelle.





Koiraparkkeja on kaikkialla. Tämä on kuva maalaiskaupungin graafisesta suunnittelusta. Seinän kontrastit ovat hienoja, on ryssänruskeaa ja lapsenkakan ruskeaa, on viiltävän punaista ja piruntorjunnan sinistä. Sisällä liikkeessä rouva tekee, mitä kaikissa liikkeissä tehdään odottaessa. Luetaan mitä Ville sanoi tädille tarhassa tai miten Pekka pettää mua taas sen hutsun kanssa. Helsingistä Helvetikaan.. samat jutut..Koska me voimme. Yhteinen kokemus yhdistää kansan kauhistelemaan ja pöyristymään. Koirat eivät pöyristy paitsi suden nähdessään, ne parkkeerataan ja unohdetaan hetkeksi, jotta päästään sisätilaan kalustettuihin huoneisiin katsomaan näyttöä.


Joskus täälläkin luvataan paljon ja mainostetaan enemmän. Ateistille mainoslapussa seisoo aika hurja väite ja houkute. Ilmankos itäsuomen mielenterveystoimistot pullistelevat kylän ainoalle psykologille asiakkaaksi pyrkiviä . Hän tietää kaikkien kaikista ja ihme, ettei ala kiristämmään - sillä tutut makaavat tuttujen kanssa, se on väistämätöntä. 80 € tunnissa maksamalla saa kertoa "meidän kalle halusi yhtyä mun anukseen..että miten mä nyt kestän tään niinku psykosomaattisesti"?
-

Jumala kohdataan lauantaisin Kuhmossa! Tuohan on maailmanlaajuinen uutinen. Ukkeli on ollut hommissa viimeksi 2017 vuotta sitten, jos jeesus lasketaan jumaluudeksi. Sitä ennen kosminen entiteetti puuhasteli luvatun kansansa kanssa luoden heille mailman 6500 vuotta sitten. Huomaat, että levitän tässä rva Huhtasaaren ajatusmaailmaa.
Miten Kuhmossa suhtaudutaan laajemmin tuohon Jussin seuraavaan panopuuhun?  Kepu on luonnollisesti lestojen kanssa johdossa 15 paikalla,  mutta hyvänä kakkosena tulee persut 7 paikkaa. Kumma, että umpiuskovassa kunnassa KD:llä on vain yksi paikka? Ihmeellistä onkin, että kun Jumala tulee Kuhmoon aina lauantaisin, ei hän ole järjestänyt itselleen tukevampaa alustaa kaupungin päättävissä elimissä.
-
Graafisesti jännää, miten fontit pienenevät rivin loppuun. Tulee ahdistus paperin loppumisesta kesken. Kuten Suomessa aina, ahdistus määrittää jopa jumalan tulosta kertovan paperin graffoja.


Kuhmon vapaaseurakunta on somistanut! Käytetään slangisanaa rohkeasti. Vapis...vapise herrasi edessä? Pelolla hallitaan, vain arvasinko väärin. VAPIS on ainakin Porvoon suunnalla tunnettu nuoria tyttöseurakuntalaisia pokaavista saarnaajista...
Viereen on tungettu koko opetuslapsijengi langenneine naisineen. Jeesuksen positiosta en ole varma ja koska jumalan temppeli oli kiinni, en päässyt varmentamaan. Toisaalta jos kaislaveneessä onkin Mooses, ei seemiläisissä hahmoissa voi olla jesseä. Mene tiedä. Palmut on ainakin hienoja.




Nuorisolle (onko sellaista pohjoisessa enää) on tottavieköön varattu yläkerta pingiksen peluulle ja salaa sisään vietyjen keppanoiden juomiselle. Ehkä noin on taivasta lähempänä, mene tiedä. Yleensä nuorison katsotaan menevän helvettiin meluisana ja hankalana. Täällä he ovat  paratiisin esikartanossa fyysisen korkeuden suhteen.
-
Kuvasta: Tämä on kujon heikoin alue. Jonkin fontituksen viestin perusteella luodaan metaforan avulla epätosi visu. Mutta se on kuvaajalle niiin hauskaa. Ihan kuin kolme i:tä kuvaa niin sanan pituutta vertauksenomaisesti.


Mikä olisi pohjoisen kaupunki ilman puupäölkystä moottorisahalla taiteiltua esinettä. Yleensä se on termiittikeon näköinen karhu tassut pystyssä. Paremmassa versiossa poikaset koivissaan. Jotkut teelmistä muistuttavatkin karhua, vaikka useimmiten tulee keisaripingviini mieleen. Mutta tässä Teollistuva maailma näyttää karhulle pitkän kynnen. Artisti on vetäissyt pölökystä moottorisahan moottorisahalla. Taidemoottorisahoissa on muuten ihan pikkuinen laipan kärkipyörä ja laippa kapenee kohti kärkeä. Sillä voi vääntää ilmettä Otson naamaan. Tai yrittää, samanlaisia niistä kuitenkin tulee. Koska kansa tietää, että ne ovat karhuja, ne karhuina ostetaan 200 eurolla ja pannaan lahoamaan portinpieleen. On jopa Karhunsahaamisen SM kisat. Viimeksi Ilomantsissa.




Tässä taidekuvassa koetan dekoraatiivisilla keinoilla esittää koirarodun alisteisen aseman ihmiseen nähden postkuhmolaisena affektiona.. Olen tutkinut seinän rakenteen suhdetta lukkorenkaisiin ja huomioinut kehotuslapun aseman viraalin predirektiokontinenssin voiman käskytysuhteessa. Enpä taida jatkaa enempää, etten helpota liikaa Hippolyten tekstienlaatijan työtä, ähäkutti, joudut keksimään loput itse.




Seudulla elää Ursus Arctuksen kanssa Homo effudistis vocatus. Leikki sikseen.
Tämän saman surkean kuvan samasta nukkavierusta miehestä, jota kiinnostaa tien leveys enemmän kuin sen pituus - voi ottaa jokaisessa pikkukaupungissa klo 14.30 - kun edellisen päivän annos on loppu ja eläkkeestä on vielä jäljellä hiukan.
-
Nämä miehet hiljaa kompuroivat kaupungin maksamaan yksiöönsä. Istuvat keittiön pöydän ääreen ja katsovat ikkunasta parkkipaikalle. Sinne tulee lunta, se sulaa pois, tulee lehdet ja kesä ja sitten lehdet putoavat pois. Mutta mies pysyy ja salkun sisältö. Muuta ei ole. Ei kyyneleitä, ne loppuivat kun muija ja mukulat lähtivat 30 vuotta sitten. Kepeät mullat odottavat ja seinällä on nuppineulattuna siskolta Australiasta 10 vuotta sitten tullut joulukortti. Muuten aika tasaista. Ei ketään, ei mitään, eikä enää koskaan. Vain kaljasalkun turvallinen paino. Ne riittää huomiseen kyllä. Ja kyllä se Soini on hyvä mies, mulleki anto soppaa kolome vuotta sitten torilla, niih!




Kun se kaupunki loppui rajalleen, ennenkuin ehti alkaakaan kilometriä aiemmin, tulee tie. Se on aina samannäköinen. Suo siellä, vetelä täällä -- kummallakin puolella tietä. Maisemaa täplittää satunnainen supikoiran raato, jota korpit näykkivät. Tämä on Suomea, mutta siitä maasta täällä kukaan etelässä ei halua tietää.
Tämä hiukan vinksahtanut pöljäsuomi ei sovi Stadin pintabaristan silmille, kun hän veivaa lattea kalliille kauniille ihmisille, jotka maksavat eniten noin 112 cm korkeudella. Ylempänä on jo halvempaa, eikä osaaminenkaan ole hääviä..



Jos löydät typon kerro toki, se auttaa minua lukemaan yhä enemmän tekstiäni läpi. Kiitos.
jore piste puusa ätt kolumbus.fi