perjantai 24. marraskuuta 2017

Eutanasiaa

...viikko tuosta kuvasta faija tukehtuu hitaasti kuoliaaksi parkinsonin viedessä viimeisenkin kyvyn ohjata keuhkojen toimintaa, mutta eutanasiaa ei tule, eikä liioin sedatiota - koska uskova henkilökunta.

Helvettiäkö te meille tungette kurkusta alas..."
kärsi kärsi - kirkkaamman kruunun saat kantaa" paskaa. Kitukaa itse omalla checkouthetkellänne jumalanne viereen päästäksenne.

Mummot ja vaarit varautuvat eduskunnan uudelleenvalintakiimaan ja siksi eutanasian kaatoon ja hakevat hoippuen piritorilta liuskan kymppipameja ja alkosta pullon kossua. Sillä kyllä lähtee, mutta miten arvokasta se on...irvokasta se on.

Pienessä kuvassa faija Johanneksessa maatalonsa pihalla 1933, 5 vuotiaana Pokuvarsan kanssa. Kuusi vuotta myöhemmin hän - heitettyään rajamiehen antaman polttopullon talon kylkeen- lähtee 25 asteen pakkasessa kohti Viipuria, ajaen Pokua ja kahta lehmää edellään. Vähänpä tiesi poika miten elämä loppuu 79 vuoden kuluttua.

Minulla on seuraava vuoronumero kourassa. Millaiseen helvettiin saa itse kuolla? Millainen kauhu, kun tukehtuu tai koko vartalo kouristaa syöpäkivuissa. Voiko kuolemalle nurkan takana nauraa ja pyytää viimeisen piikin ja lähteä kuten itse haluaa vai joutuuko kohtaamaan uskovien paskojen ylimielisyyttä ja kieltäytymistä kuolinavusta?

Mitä luulet, onko sinulla rohkeutta kohdata helvettisi ilman sedaatiota. Oletko nähnyt miltä näyttää kuolevan kouristukset ja kasvoilla paistava alaston kauhu. Lyhtytolpan monisteen sanoin..."missä vietät iäisyytesi". Lupaan sinulle, että putoat totaalimustaan ja kaikki loppuu kaikennielevään tuskaan. Ei ole putkea - jonka päässä kirkkaassa valossa omaiset jo viittelöivät. Se on deindividuaation aikaansaama luulo - jotta jaksaisit elää maanpäällisessä putkessa sen hetken - kun nöyryyttäsi tarvitaan.



Tuossa puolisoni taulussa katson sitä - minne menen aikanaan tai ensi yönä, katson kallojen valtakuntaa. Haurastuvan luukasani luo matkaan unissa kuten sinäkin. Ilman mennyttä, ilman tulevaa. Maailmankaikkeuden suurin demokraatti tulee ja ottaa. Painoton henkäys ei missään ja transition hetkellä tietoisena siitä - että kuollutta muistetaan vuosi, muiston sitten armeliaasti feidaten. 

Jumalako, kiss my ass, jos jumala olisi - ei pikkuinen lapsi kuolisi nälkään tai pommin repimänä juuri nyt tällä hetkellä, lapsen sijaan kuolisi se - joka nälän aiheutti tai pommin myi riistäjälle.




© copyright Tiina Kolehmainen kaikki lainaaminen ja käyttö kielletty.

Elokuvan katsomisesta

On kulunut 14 vuotta siitä, kun viimeksi kävin elokuvateatterissa.
Tuo surkea tosiasia. Mieli tekisi - mutta ei voi...
-
Silloin, kuten edellisilläkin kerroilla viereeni istui elokuvanautinnon perusvihollisia. Oikealla joku selitti koko ajan elokuvan juonta ystävälleen puoliääneen ja vasemmalla syötiin karkkeja, jotka rapisevassa kääreessä. Lähellä oli popcorninsyöjä - rasvan ja suolan käry kuvotti. Takanani potkitaan selkänojaa hakien parempaa asentoa. Elokuva tuhoutuu. Olen toki ammattilehtikuvaaja, jonka elossa pysyminen johtui alallemme ominaisista reaktioista. Kyvystä katsoa taakseenkin ja olla koko ajan läsnä. Silti ajattelen, että ihmiset voisivat olla hiljaa ja syödä kotona.



Kiusatakseni itseäni kävin kerran Lontoossa katsomassa karateleffan Sohossa. Jengi veti röökiä ja marin haju oli kirkkaana seassa. Jokainen söi jotain ja veti suoraan pullonsuusta mitämilloinkin. Tappokohtauksissa kaikki nousivat seisomaan ja huusivat hurraata kuola lentäen. Tein tuon siedätyshoitona, muttei se mitään auttanut.-
Jos leffassa menee ihan eteen istumaan, joutuu kääntämään päätään koko ajan ja näkee kankaan kupruista tai vinoudesta johtuvan epäterävyyden tai projektorin tarkennuksen virheen ja ääni lyö tainnoksiin.....mutta saa katsoa rauhassa.
-
Jos taas on optimaalisessa paikassa eli siinä, jossa näkee koko kankaan yhdellä katseella joutuu ruokaterroristin rouskutuksen hajuansaan. Ei pysty, ei voi...enkä ole ainoa. Leffat pitää siis katsoa vuosia myöhässä DVD:llä tai streamattuina padilta.

Ehdotuksia rakkaalle teatterisedälle.
1. Voitko järjestää yliherkille katsojille sen, mitä koin Tukholmassa kerran. Jokainen sai tuoda omat kuulokkeensa ja penkin kädensijassa oli pistoke, kuten lentokoneessa ja ihana äänirauha vallitsi, aaaaaaahhh.
2. Voisiko teattereissa oli alue syöjille, vaikka punaiset penkit ja muille vihreät. Saisivat rauhassa vetää vaikka nakit muusilla siellä ja muut voisivat katsoa elokuvaa.
3. Penkkien selkämykseen tarra, jossa lukisi, "ole kiltti äläkä potki edessäsi istuvaa".

Tuosta kaikesta kiittäen nimimerkki: "Yksi monien yliherkkien joukossa" 😢

Post Scriptum 1: Kirjoitus johtuu halusta katsoa Tuntematon sotilas V 3.0 ja Matti Onnismaan pääosittama leffa. Oltiin samaan aikaan H:linnan teatterissa duunissa ja pidin kovasti hänen tavastaan tehdä rooli.
Post Scriptum2 : tämä bloggaus on linkitetty kymmenille elokuva-alan toimijoille, alkaen Finnkinosta aina Suomen elokuvasäätiöön saakka.





tiistai 21. marraskuuta 2017

Tappajat bikineissä



Lueskelin CNN pikku-uutisia ja vaikka Trumpin nimi saa aikaan oksennusrefleksin, huomasin kuitenkin, että hän oli jäädyttänyt esityksen trofeiden / trophyjen tuomisen vapauttamisesta USA:han. Tuo tarkoittaa sitä, että upporikas amerikkalainen ei saa vieläkään tuoda olohuoneensa seinälle kirahviparan täytettyä päätä.
Donaldille lienee joku sanonut, ettei Obaman aikaansaaman kiellon purku kuullosta hyvältä. Eläinten murhaamista Afrikassa tuo ei toki lopeta.
-
Ns. metsästyksen alalaji on jousella tappaminen. Suomessa se touhu metsällä on vahvassa nousussa ja iloiset miehet ja naiset juoksevat skutassa suhauttamassa nuolella syyttömiä eläimiä hengiltä - koska heistä on kivaa katsoa, miten jänis tempoilee kiljuen falsetilla kuolonkouristuksissaan.


Kuvassa oli ukko ja pikkuinen 
apina nuolessa roikkumassa.

Olen kuvannut erinäköisten ja eriasteisessa kännissä olevien isokenkäisten metsästystä muutaman kerran. Oli senverran inhottavaa touhua, että niille keikoille ei meinannut löytyä kuvaajaa. Kaiken huippu lienee CalleGustaan ja Kekkosen fasaanijahti eikun -lahti 1975? Suomessa. Siellä en ollut - mutta paikalla ollet kollegat kertoivat sadoista tapetuista linnuista yhdessä läjässä. Saanen sanoa, hyi helvetti.
-
Jousisetiä ja tätejäkin on Suomessa viljalti ja he tekevät myös matkoja kehitysmaihin nauttimaan tappamisesta. Kymmenkunta vuotta sitten tein aiheesta bloggauksen kuvien kera. Kuvassa oli vaikkapa ukko pikkuinen apina nuolessa roikkumassa ja murhaajalla leveä hymy naamalla. Sain niin raivokkaan palautteen ja niin monta tappouhkausta -jopa metsästäjäjärjestöiltä - että nyt en näytä kuvia kansalaisistamme hauskan harrastuksen parissa - vaan amerikkalaisia jousimetsästyssankarinaisia.


HUOM! Jokainen kuva alla on varastettu netistä. Myönnän sen avoimesti. Voit ilmoittaa poliisille. Minua inhottaa tämä case niin, että otan rapsut kuvottavan asian paljastamisesta ihan mielellään ja tämä taitaa olla ensimmäisiä - ellei ensimmäinen kerta - kun otan kuvia netistä blogiini ilman lupaa, saattaa olla viimeinenkin.

#metoo on leimannut ja leimaa kiihtyvällä vauhdilla kaikki miehet kähmiviksi sioiksi. Lapsia menee pesuveden mukana ja naisten viha meitä kohtaan lainehtii rajuna. Naiset ovat saaneet pyhimyksettären neonkiekuran päänsä päälle. Ilmiantoja rapisee ja potkuja duunista satelee.
Yhä useammalle naiselle muistuu mieleen aivan varmana - 70 luvulta, miten se ja se mies joka ei totellut heti eka käskyllä aloittaa talvirenkaanvaihtoa - on ihan varmasti ottanut tissistä kiinni. Moni on varmasti niin tehnytkin, mutta ei taatusti jokainen mies. Tällä kyttäys- ja kärytys ja solvauskampanjallako asia paranee.
-

Sosiologit tietävät hyvin - että kun ryhmää kohti hyökätään ihan oikein syytöksin, ryhmä ei suinkaan pyydä anteeksi ja ripottele kuraa niskaansa, vaan tiivistää rivinsä ja torjuu uhkaa yhdessä. Jos tasa-arvon todella halutaan tulevan, sen aikaansaamiseen pitää saada naisetkin mukaan, vaikka nyt aluksi menemällä armeijaan ja kuolemalla meidän miesten kanssa suht samanikäisenä raskaaseen, vaaralliseen ja inhottavaan duuniin, jotka me ukkelit joudumme tekemään puolestanne..
-

20 vuotta sitten kerrostalossa Töölössä oli paskaputki hajonnut poikki. Kun tulin paikalle kuvaamaan, asiaa korjasi 20 asteen pakkasessa setä - kainalossaan kymmenien kilojen korjausosa, jota hitsasi kiinni. Ukko oli lanteitaan myöten haisevassa ja höyryävässä ulosteliemessä. Siskot...koska te menette tämän maailman sontakuoppiin duuniin?
Hyvätkin miehet menevät nyt collateral damagena montun reunalle...kuten menevät silloin kun siskot päättävät viedä yksintuumin mieheltä lapset ja etäännyttää heidät mieheen kohdistetulla perusteettomalla insestisyytteellä.

-
Kuvissa alla on tappajia, joista jokaista lienee kuvan kellistynyt uroseläin purrut peppuun ja katsonut kiimaisesti, koska on elukka saanut nuolesta? Saivat siat siis ansionsa mukaan?
Dystopia, me ukkelit juostaan pakoon puskissa ja rouvat ampuu nuolia selkään pystyyn.







Bloggaus on linkitetty Suomen metsästäjäliiton toimihenkilöille, heidän työryhmilleen ja toimikunnilleen ym. yhteensä noin 55 henkilöä. Lisäksi hamuilen kuolemantuomiota ja linkitin Naisasialiitto Unionille.
Mutta mieluiten vain hamarapuolella nättiin naamaani kiitos.

Esimakua oppikirjasta


Lehtikuvauksen oppikirjani tulee sisältämään myös kymmeniä graafeja.
Tässä yksi alustava luonnos.
-
Kysymyksiä sinulle..

Miten koet luonnokseni hautajaisista?
Miten koet tällaisen opetuksen kirjan muodossa toimivan?
Millaisen lehtikuvauksen oppikirjan lukisit itse mieluiten?
Millainen on mielestäsi hyvä valokuvausoppaan koko ja muoto?
Mitä muista oppaista puuttuu mielestäsi?
Miten paljon kirjassa voi olla henkilökohtaista materiaalia?
Mikä valokuvauskirjoissa ärsyttää eniten?
-
Arvostan kovasti jos vaivaudut vastaamaan

PS: Tiedän, että tekstiä on luonnoksessa liikaa ja se on liian tiheää. Typoja ei ole korjattu.




Uusi sivu

Linkkipalkissa on uusi sivu nimeltä reaktiot.
Siihen kokoan reaktioiden määrää ja laatua niihin bloggauksiin, jotka ovat tärkeitä joko yhteiskunnan- tai itseni kannalta.



Samalla pyydän - että tamperelainen kollegani, joka on uhannut tapattaa moderaattorini mottoripyöräkerholaisilla, (
koska tämä ei päästä läpi rasistisia herjoja ja minuun kohdistuvia solvauksia) ja vaatinut minua tekemään huonon blogin takia itsemurhan ( tapa Puusa ittes) -- miettisi hetken ennenkuin painaa send nappulaa.
Kiitos J.V. etukäteen.





Teaser: Utsjoen hautuumaa

Utsjoella on tavallista surullisempi  hautuumaa.
Kilometriä ennen keskustaa on harjun päällä oikealla pieni valkoisen aidan ympäröimä kalmisto. Siellä näkee maamme epätasa-arvon ja saamelaisiin kohdistuneen sorron seuraukset.
Olet huojentuneen tietoinen siitä, että 112 soitosta kehä kolmosen eteläpuolella olet ambulanssissa noin viidessä minuutissa. Utsjoella saman vakavan infarktin, tulehduksen, myrkytyksen tms. takia hoitoonpääsyyn Rovaniemelle kestää jopa 6-8 tuntia riippuen kelistä.









Tältä näyttää Utsjoen suunnalla juuri nyt. Tuohon norjalaisten rekkojen jono ja sinä sen taakse ambulanssiin tuskissasi kierimään, sitten porokolari ja...kuolet odotukseen.


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Ei ihan vuoden luontokuva 😇


Tämä tekemäni stopmotion on visuaalisesti ja teknisesti aivan kauhea. Suorastaan luokaton. Tässä näkee mitä tulee kun ei vaan osaa.  Mutta koska en ole koskaan ennen nähnyt, miten orava kantaa poikasiaan suussaan ja koska pöydällä oli kamera, jossa 600mm zoom ja koska harva teistäkään on ehkä nähnyt - niin olkoon tässä, huh!.
Luontokuvaajaa minusta selvästi ei tule...ikinä. Onneksi!





Valovuoden erot

Kaksi lehtikuvaa.
Toinen -80 luvulta Pirkko Tantun kuvaama teatterikouluproggis avec Jouko Turkka ja toinen HS/ Heidi Piiroisen kuvaama HS:n normipönötyskuva.

Pirkko Tanttu on yksi niitä lehtikuvaajia - joille olisi pitänyt antaa enemmän tilaa.
Hän oli parempi kuin suurin osa senajan johtavista (mies)kuvaajista. Koulutettu, erinomainen ammattilainen - joka oli parhaimmillaan actionissa - jota nykypäivän (nais)kuvaajat eivät kuvaa juuri ollenkaan. Pirkko oli suorapuheinen ja siksi todennäköisesti ura ei edennyt, kuten ei kenelläkään substansiin pohjaavalla ja suorapuheisella tässä maassa.


"Propixillä oli mahdollisuus tulla
paremmaksi kuin Pressfoto"

Sääli, että naiskuvaajien arvostus oli niin sukupuolettunutta, todellista ymmärrystä heidän osaamisestaan ei lehtitaloilla ei ollut.

Kun perustimme Propix kuvatoimiston, koetin esimerkiksi saada sinne Leena Louhivaaran kuvaajaksi. Koska hän oli paljon parempi henkilökuvaaja kun Ratilainen - esti Compicia nykyisin johtava Ratilainen Leenan tulon ja siksi katsoin, että on lähdettävä.

Propixillä oli mahdollisuus tulla paremmaksi kuin Pressfoto, mutta kun olin antanut asiakkaani ja osaamiseni, minut painostettiin ulos, koska korostin kuvajournalismia ja substanssia ja muut jäsenet rahantuloa helpoin keinoin.
Sääli, myös sivuraiteella ajetun ja sitten itsemurhan tehneen yksinäisen supertähden Jukka Uotilan kannalta. Tein Jukan kanssa vuosia töitä Pressfotossa ja hänen tapansa kuvata oli intuitiivinen ja herkkä. Siksi on surullista - että hän päätti lähteä maailmasta koska valokuvaaminen ei enää antanut vastauksia.
(
Jukka Uotila teki  Rosa Liksomin kanssa Moskovasta parhaan suomalaisen koskaan tekemän reportaasikirjan)

Katso kuvaparia, kun pienen osa kuvapintaa omaava henkilö poistetaan ja alue - joka voisi olla mitä tahansa - mistä tahansa. Tuo alue ei tue kuvassa olevaa henkilöä journalistisesti, ehkä tukisi potretti- ja riittikuvaamisessa, mutta ei lehtimaailmassa.

Kuva: HS / Heidi Piiroinen, kuvasitaatti kritiikkiä varten


Tältä henkilökuvat näyttivat usein -80 luvulla, intohimoa ja draivia. Pinnan kokonaisvaltainen täyttö.


Kuva HS / Pirkko Tanttu, © copyright mahdollisesti Pirkko Tanttu?

lauantai 18. marraskuuta 2017

Sinä olet tappaja

Me tapamme vähintään kuudesta kahdeksaan miljoonaan eläintä Suomen maanteillä joka vuosi. Suuri osa tappamistamme repeytyy kappaleiksi kevätkesällä, kun emot hakevat ruokaa pennuilleen. Jokaista emoa kohti kuolee "collateral damagena" kolmesta kuuteen poikasta..nälkään, kylmään ja petojen syöminä.
Missä emo, missä.....

Sinä ja minä olemme syyllisiä.

Mene nyt nelijalkaisen nahkoihin.

Olet eläin, eläimempi - kuin nyt ihmisenä.
Olet peloissasi tien laidalla ja kaukana tuon tien tuollapuolen pesässä makaa kuusi pentua.  
Söit myyriä, jotta saisit voimaa tuottaa maitoa ja nisäsi ovat turvoksissa.
Kuulet liikenteen lomasta vikinää pesältä ja sinut täyttää miljoonien vuosien ohittamaton perustarve ruokkia poikasesi.
Kyyristelet tienvarren pensaikossa ja pelkäät. Pelko on sinä, kauhu on sinä, pakko toimia ja pelastaa poikaset on sinä.
Elämä on olemassa vain lisääntymistä varten -siksi sinun on kohta juostava.
Lähdet kun pakko tulee ylivoimaiseksi. Nopeat askeleet, tumma hahmo ja kirskahtava valo.
Humahdus ja isku, räjähtävä välähdys ja tuskan kuuma aalto ja..pimeää.
Tummuu tie - keinuu - putoat, kauhu täyttää mielen, veri valuu kurkkuun.
Näet viimeisenä samean kuvan pienistä vikisevistä, jotka töykkivät nisiä pesän lämmössä ja sitten huimaava syöksy sinne, missä ei mitään enää koskaan ole.






















Terry, Ed, Lucy & Guillaume

Above I did write a story about fox
mother dying on the road having last memory  of her cubs.
We kill 6-8 million animals on the roads in Finland and their litter dies then too. Do we care? Nope. We drink beer and eat greasy sausage and have a sauna at the summer cottage..I´ve never had a show in a gallery. Consider this here as the first and the last.
-

Au-dessus, j'ai écrit une histoire de la mort de la mama renard  sur la route, ayant le dernier souvenir de ses petits. Nous tuons 6 -8 millions d'animaux sur les routes en Finlande et leurs déchets meurent aussi. Est-ce que ça nous interesse? Non. Nous buvons de la biere et mangeons de la saucisse grasse et avons un sauna au chalet d'été .. Je n'ai jamais un show des photos dans quelque galerie. Considérez ceci comme le premier et le dernier.







perjantai 17. marraskuuta 2017

Kainuussa ollaan vihaisia.

Kainuuseen on tulossa sairaala, jonne ollaan osatamssa prosenttiperiaatteella taidetta seinille.
Kainuulaisten mielestä riittää, että siellä on lasten piirrustuksia sinitarralla kiinni.
Kainuun asukkaiden mielestä taiteeseen laitettu raha menee hukkaan.
Kirjoitin juuri Kainuunsanomiin mielipidekirjoituksen aiheesta, se tässä.
Mitä mieltä sinä olet asiasta?

------------------

ks.toimitus@kainuunsanomat.fi, Jukka.Keranen@kainuunsanomat.fi, Markus Pirttijoki <Markus.Pirttijoki@kainuunsanomat.fi>, ks.mielipiteet@kainuunsanomat.fi

Hei kollegat, tarjoan tätä jutunpoikasta yleisönosastollenne kuvan kera.

Tieto kainuulaisten vihaisuudesta sairaalataiteen ostamista kohtaan - kuuluu täällä Helsingissä saakka.
Vaaditaan, että 400 000 tuhannen euron "tuhlaamisen" sijaan seinille laitettaisiin sinitarralla lasten ilmaisia! piirrustuksia.
Minulla on asiaan ihan omakohtainen näkemys.
Puolisoni on ammattikuvataiteilija.
Hänen isoja jopa 2x3 metrisiä töitään on ollut Helsingin ja Porvoon seudun sairaaloissa käytävien ja potilastilojen seinillä usein.
Kaikki tyynni ilmaiseksi, koska sairaalat eivät maksa taiteilijoille penniäkään. 
-
Kuitenkin sairaalat kilvan haluavat taidetta seinilleen, koska kuvat ovat selkeästi lisänneet viihtymistä ja potilaiden mielenrauhaa. Beigen väristen seinien sijaan he ovat voineet katsoa taiteilijan sisäisen maailman heijastuksia. Kuvat tuovat rauhaa ja työintoa myös henkilökunnalle.
Useat potilaat ja lääkärit ovat vuosiakin näyttelyn jälkeen halunneet keskustella puolisoni kanssa kuvista.
Mutta.
Taiteilija maksaa kaiken itse.
Ostaa materiaalit ja kankaat ja kehykset. Tekee satoja tunteja töitä, kuljettaa ja ripustaa sydenverellään tehdyn työn sairaalaan ja saa...ei mitään.
Onko se kainuulaisista oikein - vain onko taidevihamielisyys niin suurta - että se ajaa ohi kuvista nauttivien toiveiden.
Yhden ison taulun materiaalikustannus voi olla 500 - 1500 euroa ja siihen menee jopa vuosi työaikaa iltaisin ja öisin, koska kuvataiteilijat taidevihamielisessä Suomessa tekevät muuta työtä päivisin.
-
On karmeaa katsoa puolisoni surua, kun valtava ponnistus palkitaan ilmoituksella: "Kiitos näyttelystä, voitteko ottaa kuvanne pois silloin ja silloin, kun seuraava taiteilija tuo omansa." Itse lehtikuvaajana olen kokenut samaa ikonoklastisuutta työssäni 40 vuotta Suomessa ja samalla huomannut, miten helpompaa kuvien kanssa toimiminen on jo Ruotsissa, missä käsitetään visuaalisuuden merkitys ihmisille.
Hyvät kainuulaiset, 400 000 euroa on pikkiriikkinen summa sairaaloiden koko kustannusarvioissa, eikä se raha ole pois mummojen vaipioista, mutta saattaa taiteeksi jalostuneena pidentää ihmisten aikaa olla elossa ja virkeänä. Sitähän me kaikki haluamme.

Jore Puusa
Lehtikuvaaja, kuvajournalismin opettaja, eläkeläinen
Kerava.